Kirjoitettu 7.4.2026
Kymmenen vuotta sitten elämässäni rytisi isosti. Olen kertonut avoimesti, että tuona keväänä isäni ja mummoni kuolivat samaan läjään, väkivaltainen parisuhde päättyi, rinnastani löytyi kasvain ja yritykseni rahoitushanke epäonnistui.
Minulle tapahtui yksinkertaisesti liikaa.
Aamusivujen myötä olin tottunut purkamaan ajatuksiani ja tunteitani paperille. Mutta nyt kehoni oli ylivirittynyt. En saanut surulta, stressiltä ja pelolta nukuttua. Pyörin yöt valveilla ja päivisin aivoni olivat sumun peittämät.
Kahden pienen lapsen äitinä oli pakko löytää jokin keino rauhoittua.
Ystäväni vinkkasi minulle TRE-menetelmän ja totta puhuen olisin ollut valmis tunkemaan vaikka jääpuikon ahteriini, jos olisin tiennyt sen helpottavan.
Minua ei kiinnostanut, mistä TRE:ssä oli kyse. Aloin harjoitella säännöllisesti.
Ja kehoni vastaanotti.
Aloin nukkua. Lakkasin kirskuttamasta hampaitani öisin. Kehoni oppi rentoutumaan. Sisäinen turvallisuuden tunteeni alkoi kasvaa.
Jossakin vaiheessa älysin mennä TRE-peruskurssille. Kolme vuotta sitten sertifioidun itse ohjaajaksi.
Jos ihmisillä pitäisi olla jokin taito, niin tämä. Mahdollisuus vapautua stressistä missä ja milloin vain, vieläpä ilman erityisiä apuvälineitä.
Elämässä ei tarvitse olla dramaattisia tapahtumia, mutta minulle niitä on kertynyt. En tiedä, miten olisin selvinnyt keväästä 2015 ilman TRE:tä. Ehkä olisin kokeillut niitä jääpuikkoja.
Tänään TRE on osa arkeani.
Hammaslääkärissä käynti ja tahdistimen patterin vaihto sujuivat leppoisasti, kun hiukan täristelin.
Vaihdevuodet, nivelrikko, alaselän jumit, liikunnasta palautuminen – kehoni korjaa autopilotilla itseään.
Suosittelen lämpimästi osallistumaan TRE-peruskurssille. Ohjaajan turvallisissa käsissä tiedät, mitä teet ja kehossasi käynnistyy luonnollinen mekanismi rentoutua.
Säännöllisen harjoittelun ja jatkokurssien myötä TRE syvenee ja laajenee koko kehoon.
TRE ja aamusivut ovat minun keinoni säilyä levollisena ja luovana.
Kerron näistä molemmista lisää seuraavilla kerroilla.